Reissupostia, päivä 1 koti-Porvoo-Kouvola-Anttola

Punanenä täällä päivää. Olisi kannattanut ehkä taas tehdä muutakin kuin todeta matkan varrella, että "oiskohan pitänyt ostaa jotain suojakerroin rasvaa". Tyhmästä päästä kärsii...koko pää. Mutta asiaan. Laitan reissupostin tulemaan lukijaystävällisemmin ainakin kahdessa eri osassa. Eli nyt osa 1.

Tärkeintä ei ole määränpää vaan matka. Tämä totuus mielessämme ja pekkapoudan neuvojen avulla starttasimme J:n kanssa pyörämme keskiviikkoaamuna ja suuntasimme päänupit kaakkoon vailla etukäteissuunnitelmaa. Ilmansuunnan valintaan vaikutti pekkapeen laatima tiedote siitä, että itäisessä Suomessa lämpötila saattaisi nousta jopa 30 asteen paremmalle puolelle. Porvoon ja Kouvolan kautta ajoimme kohti Mikkeliä. Ajopäivä oli melkoisen tylsä, koska nämä välit ovat melkoisen puuduttavia, suoraa tietä, peltoa ja välillä metsää. Ristiinan kohdalla pidimme tuumaustauon ja totesimme, että eiköhän se ole tuttu juttu ja suuntasimme Anttolanhoviin.

Olisimme halunneet syödä jotain matkalla, mutta kaikki kaksi ruokapaikkaa, jotka Kouvola-Mikkeli välille osuivat, oli merkitty kauas näkyvällä korkealla keltaisella tornilla ja peukulla. Itkupotkuraivarien kanssa totesimme, että pitäkää ketjunne, ei sitten syödä mitään. Kävimme kyllä tarkastamassa ketjuliikkeen ruokatarjonnan, mutta se katkarapukasariksi kutsuttu vaaleanpuna-keltainen puuro, samannäköinen tuotos, jota olen lasten vatsataudin jäljiltä joskus korjannut, ei ruokahalua herättänyt. Eikä myöskään campingmakkara, jonka ympärille oli kiedottu edamsiivu. Persoonattoman automaattikahvin ja elämäni kuivimman ja teollisimmalla hillonkorvikkeella täytetyn munkin sen sijaan söin.

Pikainen visiitti Anttolan keskustaan, joka odotetusti oli pieni ja perinteinen kirkonkylä: baari, kirkko ja yhdistetty urheiluliike-Alkon tilauspiste.

Hotellille tullessa lähdimme tapoihimme kangistuneina heti saunomaan ja uimaan, olemme siis todella tylsiä. Päivän urheiluannos toteutettiin uima-altaassa vesijuosten. Seuraavaksi varmaan aloitetaan sauvakävely...Tarjolla olisi ollut myös savusauna rannassa, mutta muistimme sen vasta höyrysaunan lauteilla istuessamme, joten se siitä elämyksestä. Jos ulkona on 30 astetta lämmintä, mahdollisuus savusaunaan ja uintiin järvessä, me istumme sisäsaunassa ja uimme sisäuima-altaassa, hmmm?

Illalla hotellin ala carte -ravintolassa ei päivän ruokailun väliin jääminen enää harmittanut yhtään, sen verran mahtavan hyvä kolmen ruokalajin grillimenu oli. Salaattilautasen olisin nuollut, jos olisin kehdannut. Jälkkärin kimppuun oli nin kiire ettei ehtinyt kuvaamaan. Ajattelin kyllä kysyä naapuripöydästä josko olisin heidän annoksensa saanut kuvata, jätin sen kuitenkin ajatuksen asteelle. 

Ruokakuvan pihviä ei käsittääkseni ole valmistettu näiden karvakasojen kavereista.

Pakollinen lammasrapsutusterapia ja ähkyssä ryömimme takaisin huoneeseen eikä edes perinteisiä iltaherkkuja käyty ostamassa. Kolmas kerta toden sanoo, kyllä se vaan on niin, että Anttolanhovi sijoittuu hinta-laatu suhteessa kotimaan majoituspaikoista ihan kärkeen. Vanhemman postauksen paikasta voit lukea täältä. Vatsat täynnä köllähdimme nukkumaan uteliaina sitä, tuoko yö mukanaan luvatut ukkoset, trombit ja sateet tulvineen ja onko vaatetus aamulla shortsit vai sadepuku. Reissupostia osa 2 lähipäivinä, stay tuned.